Yksivuotiaan havaintoja yrittäjyydestä

Tämmöinen anturipää kun on, tulee kerryttäneeksi havaintoja milloin mistäkin. Sattuneesta syystä toisen minäni anturit ovat pyörineet väkkärän lailla ensimmäisen minäni puuhissa.
Olen nimittäin ollut yrittäjätaipaleella aika tasan vuoden päivät.

Ohessa muutamia valittuja havaintoja teemasta. Jokainen kohta sisältää paljon enemmän henkilökohtaisia merkityksiä, mitä sanojen tai kirjaimien määrästä voisi päätellä. Vaikka ne asioina on olleet tiedossa ja odotettavissakin, niiden omakohtainen kokeminen on ollut järisyttävää. Jättäneet lähtemättömät jäljet.

Olkoon tämä kehityskeskustelu itseni kanssa siis julkinen. Josko siitä olisi huviksi tahi hyödyksi muillekin.

• Vapautta ja vastuuta. Itsevalitussa suhteessa.
• Uudenlaista työhyvinvointia.
• Minä määrään kalenteria. Ei kalenteri minua.
• Oppi osuu suoraan ytimeen.
• Sitä uskoo itseensä enemmän.
• Työolosuhteet voi tuunata. Työolomuodot vaihtelee.
• Voi rohkeammin myöntää, kun ei tiedä tai osaa kaikkea. Olen nöyrempi.
• Nauran enemmän itselleni.
• Yhteistyötaidot korostuu entisestään.
• Moniosaamisensa saa käyttöön.
• Minua kuunnellaan eri korvilla kuin ennen.
• Vastavoimista voi tehdä hyötyä.
• Uskallan osata paremmin. Ja enemmän.
• Vapaus innostua just siitä mistä haluaa.
• Olen ylväämmin erilainen.
• "Hyllyssä" myynnissä olevista kehittämisideoista voi ottaa ilon irti myös omaan bisnekseensä.
• Negatiivista palautetta tai virheliikkeitä ei voi sälyttää muiden hartioille. Peilikuva on totta.
• Positiivinen palaute tuntuu ziljoona kertaa paremmalta.
• Yrittäjä-heimoon kuuluminen tuntuu nostattavalta. Kunnia-asialta.
• Omasta osaamisesta saa enemmän iloa, eikä oppimista rajoita mikään eikä kukaan.
• Epävarmuus on muuttunut kuristavasta tunteesta elämää rikastuttavaan uteliaisuuteen ja kekseliäisyyteen.
• Maanantai on yhtä kiva kuin perjantai.
• Olen rohkeampi.

Anturipään matka jatkuu. Yksivuotiaan draivilla.

Enemmän oppimista koulutuksiin

Tämä on varoitus.
Blogin lopussa olevan linkin teksti saattaa otattaa pannuun herkkähipiäisimpiä.

Halutessasi voit testata teflonpintasi paksuutta:

Jos uskot järjestelmiin ja Jurassic Parkiin, saatat ottaa henkilökohtaisena syytteenä joitain tekstin kohtia. Turhaan. Syypää ei ole yksilö, vaan systeemi.

Jos suurennuslasisi on huurussa tai kaleidoskooppisi näyttää kovin yksiselitteistä kuvaa,
voi olla, ettet löydä pointtiani. Säästä siis aikasi johonkin parempaan.

Jos kavahdat uusia termejä, pakene paikalta. Lopussa on yksi aikas kaamee.

Sitten pannu tulille eli asiaan. Se koskee työssä ja työn ohella tapahtuvaa kouluttautumista. Kupletin juoni kauniisti sanottuna on: Kaiken kouluttautumisen lähtökohtana pitäisi olla kysymys: Haluatko osata asian paremmin? Jos vastaus on kyllä, on kaikki esteet, turhuudet ja hidasteet raivattava sen edestä pois. Oppimisen intoa ei saa latistaa. Eteenpäin mennään vain oppimalla.

Take it away dude (2 sivua tekstiä, ei kuvia):  >>> Enemmän oppimista koulutuksiin

Myytävänä hyviä kysymyksiä ja muuta kummallista

Olin taannoin tilaisuudessa, jossa tarkoitus oli löytää reittejä kohti kutsumustyötä. Myös yrittäjyysvaihtoehtoa visioitiin. Kysymys kuului: ”Jos sinulla olisi yritys, mitä myisit?” Ensin ajattelin, että no mullahan on yritys ja myyn sitätätäjatuota. Mutta sitten innostuin leikkimään ajatuksella. Out of the box. No box. Whatever. 

Haluaisin myydä hyviä kysymyksiä. Vastauksia löytyy kyllä, vaikkapa Googlesta ja Wikipediasta. Viisauksia ja ”toimi näin, niin onnistut” –vinkkejä neuvoja osaa ladella jokainen. Mutta entä hyviä kysymyksiä? Kysymyksiä, joihin ei tiedetä vastauksia. Kysymyksiä, jotka ovat vaikeita itselle. Kysymyksiä, joita on työlästä miettiä. Kysymyksiä, jotka hämmentävät hedelmällisesti. Tai kysymyksiä, joita ei ole tullut mieleen ensinkään. Sellaiset kysymykset aktivoivat. Saavat aikaan plus-merkkistä ajatusvirtaa. Vaikka vastausta ei aina löytyisikään.

Haluaisin myydä aikaa. Aikaa sulatella asioita ja kokemuksia. Aikaa harkita ja punnita. Aikaa ajatella. Aikaa oppia. Me ahmimme kaikkea ympärillämme. Tietoa, kontakteja, kokemuksia ja meriittejä. Missä välissä ne ehtii kiinnittyä ja löytää sopukkansa meissä? Pulpahtaakseen pintaan oikeassa kohdassa, timmissä kunnossa.

Haluaisin myydä rohkeutta. Vaikkapa ostaa niiltä, kenelle sitä on suotu vähän liiankin kanssa. Heille, jotka rohkeuden puuttuessa eivät pääse eteenpäin. Tai uskalla sinne, missä olisi parempi olla. Rohkeudenvälitystoimisto. How about that? 

Lisäksi haluaisin myydä näkemyksellisyyttä, suhteellisuudentajua ja ihmisymmärrystä. Laitetaan kaikki samaan pussiin, 50 euroa. Myyty herralle siellä. Tai laitetaanpa ihmisen ymmärrystä kaksi kilometriä lisää. 1000 euroa, rouva vie siitä mukanaan työpaikalle ollos hyvä. Kannattaa ottaa heti käyttöön. Pölyttyvät ja kangistuvat jos liikaa seisottaa nurkassa.

Mikähän olisi moisten tuotteiden arvo? Enkä tarkoita vain rahassa mitattuna, vaan käyttökelpoisuutena ja hyötynä? Millä ostaisit?

PS. Tämä blogini katoaa pikkuhiljaa takavasemmalle. Olen siirtänyt ajatuksiani ja kynäilyjäni SmartUp Oy:n BlogUp -sivulle.