Paremman työelämän ainekset

Työelämän muutosten havainnointiharrastukseni alkoi kauan ennen kuin työn murroksesta alettiin puhua yleisemmin. Olen edelleen loputtoman utelias ottamaan tolkkua ja saamaan parempaa ymmärrystä työhön suoraan tai välillisesti liittyvistä asioista. Yrittänyt yhdistellä niitä, erotella toisistaan, määritellä uudelleen, irrottaa eri asiayhteyksiin, tunnistaa olennaisen, löytää syitä, arvioida seurauksia, etsiä ratkaisujakin.

Alla olevat totuuskuvitelmiani ovat saaneet väriä mm. tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointihankkeista, trenditutkailuista, lukuisista teksteistä ja tietenkin ihmisten kokemuksista.

1. Yleissivistävä ja peruskoulutus jatkaa vanhempien työtä sosiaalisten taitojen, luovuuden ja itseluottamuksen vahvistamisessa. Varsinaista tietoa vastaanottakoon jokainen edellytystensä mukaisesti ilman, että joutuu vertailluksi muiden kanssa.

2. Ammatillinen koulutus on hyvä startti. Ensimmäistä ammattia valitessa ei kannata repiä hiuksia päästään. Kaikki oppi, jokainen ammatti ja valmistunut tutkinto on arvokasta pääomaa. Hanki uusia ammatteja tai opiskele useampi tutkinto tarpeen mukaan.

3. Korkea-asteen koulutuksen anti olkoon ennen kaikkea kriittinen ajattelu, tutkiva sekä kehittävää työote, soveltamisen sekä argumentoinnin taito. Syvemmälle valittuun alaan pääsee tätä kautta, mutta myös työkokemuksen karttuessa. Kunhan tietoinen mieli ja reflektio on mukana.

4. Uravalinnat olkoon omiasi. Poukkoile, kokeile, mutta aina innolla ja kunnon tovin sitoutuen. Kuuntele itseäsi ja seuraa omia palojasi ennakkoluulottomasti.

5. Työnhaku on hyviä suhteita, aloitteellisuutta, ajoitusta, loppumatonta toivoa, taktisia siirtoja ja omanarvon tunnistamista. Tarjoile kohteen mukaan valmiiksi ajateltuna ne edut ja hyödyt, joita juuri sinun osaamis- ja ominaisuuskombosi tuottaa.

6. Hyvä työ. Tee hyvin, ole avulias, opi ja ota vastaan nöyrästi ja kiitollisuudella. Mitään tehtävää ei pidä väheksyä eikä pelätä. Hyvin tehty työ jättää jäljen sinuun itseesi, vaikka sitä ei aina ympärilläsi erikseen kiiteltäisikään.

7. Täydennyskoulutus / jatkuva kehittyminen. Mielekkyys ja osuvuus. Kouluttaudu itseäsi varten, siten työnantajasikin hyötyy siitä parhaiten. Koulutustakin tärkeämpää on kehittyminen, eli oppiminen.

8. Oppiminen osuu ja muuntuu osaamiseksi vain ollessaan merkityksellistä. Kysy itseltäsi: haluanko osata asian paremmin. Jos vastaus on kyllä, hakeudu paikkaan missä kiinnostava asia esiintyy. Se paikka ei aina ole koulu. Katsele, kysele ja ajattele. Innostu asiasta, se on parasta voiteluainetta oppimiselle. Opi oppimaan. Se on valuutta, jolla työmaailmassa pärjää.

9. Oman osaamisen tunnistaminen. Selvitä itsellesi, mitä osaat ja missä olet hyvä. Tarkastele työ- ja taitohistoriaasi säännöllisesti. Tunnista osaamisesi ja sen muutokset sellaisella tasolla, ettet heilahda jos joudut sitä liikuttelemaan paikasta toiseen. Osaa kunnolla. Älä suotta piilottele potentiaaliasi. Käytä koko rekisteriäsi. Se on avain työniloon.

10. Toisen osaamisen arvostaminen. Anna arvoa toisen osaamiselle, se ei ole sinulta pois. Kiitä ja kehu, ole iloinen toisen onnistumisista, anna osata ja olla hyvä.

11. Kriittinen osaaminen. Portfoliossasi on hyvä olla tietyt toimialasta riippumattomat ydinosaamiset. Niitä on mm. palvelu-, viestintä- ja ihmisosaaminen. Myös bisnesosaaminen, kuten markkinointi- ja kannattavuustaidot, systeemi- sekä strateginen ajattelu ovat hyödyllisiä.

12. Työhyvinvointi. Kun voit itsessäsi ja elämässäsi hyvin, voit hyvin myös työssä. Päävastuu on sinulla. Jos työ on suurin syypää pahoinvointiisi, vaihda työtä.

13. Moninaiset ja päällekkäiset työurat ovat tätä päivää. Ei ole yhden totuuden uraa, joko-tai -ammatteja. Sinusta on moneksi. Uusiudu, älä pelkää muutosta, nauti epävarmuuden sietämisen edellyttämästä hereillä olemisesta. Elä monta työelämää.

14. Yrittäjyys. Keino luoda itselleen työpaikka. Unelma. Työsuhteen muoto. Edellyttää pitkälti samoja ominaisuuksia, mitä palkansaajanakin pärjääminen. Yrittäjyys ei sinetöi kohtaloasi enempää, mitä haluat.

15. Johtajuus on ihmisyyttä ja vastuuta toisesta ihmisestä, halua huolehtia toisesta ammatillisin ja työn tavoitteen motiivein. Johtajuus on oikean osaamisen ohjaamista oikeaan paikkaan, jotta työpaikat säilyy sekä yritys kehittyy.

16. Liiketoiminta. Rahan ja hyvän tekeminen on mahdollista yhdessä. Sen ei tarvi olla kestävyyden ylittävää taloudellista tehokkuutta, oman edun tavoittelua tai voiton maksimontia. Hyvä bisnes ei ole kenenkään tappio.

17. Rekrytointi. Noteeraa vaikka pienellä riskilläkin juuri ne erilaiset työhakemukset. Eroon vanhoista toimintatavoista ja -prosesseista, joilla samanlaisuus löytyy. Tutkintouskovaisuudesta monipuolisen, kehittyvän ja erilaisen osaamisen rekrytoimiseen. Erilaisuus on rikkaus ja merkittävä kilpailutekijä.

18. HR:n paikka on postmodernisti strategisen päätöksenteon kärjessä. Kaikki asiat kulminoituu aina ennemmin tai myöhemmin henkilöstöön, ihmisiin. Mitä aiemmin tämä fakta huomioidaan, sen kivuttomammin ja nopeammin asiat luonnistuu.

19. Työ. Työn merkitys ihmiselle on muuttunut, vaihtuva ja moninainen. Elämässä on muutakin mielekästä ja arvoa antavaa. Sana työ pitäisi määritellä uudelleen. Yksittäisen ihmisen leipä voi koostua paloista, eri tavoin eri työuran vaiheissa.

20. Menestys. Taloudellinen menestys ei ole kaikki kaikessa, joskaan se ei kiellettyä. Määritä itse oma menestyksesi. Aseta tavoitteita, joihin on mahdollista päästä. Lapsien, ystävien tai vanhempien kauttaa saamme kaiken tärkeytemme. Vältä menestymistä tavalla, että läheiset ihmiset ympärilläsi muuttuvat.

Some, mää ja mun pisnekset

Näinä aikoina (viimeistään) jokainen piskuinenkin yritys punnitsee rooliaan ja näkyvyyttään sosiaalisessa mediassa. Minäkin pidin yhtiössäni strategiapalaverin. Ensin operatiivisen johdon, sitten asiakkuus-, markkinointi- ja viestintäpäälliköiden kanssa. Kuin yhteen ääneen totesimme seuraavaa.

Twitter, LinkedIn, Facebook, Google Blogger, Bitly. Kun on yhden naisen yritys, riittänee, että se yksi nainen on em. sosiaalisissa medioissa. Yritykselleni riittäköön yrityksen omat nettisivut. Se, kuka ja millainen olen, edustaa myös yritykseni olemusta ja arvoja. Ja päinvastoin. Henkilönä minun tulee seisoa kaiken sen takana, mitä yritykseni nimissä teen ja sanon. Samoin yritykseni ainoana työntekijänä yritykseni tulee olla voida katsoa pystypäin sitä mitä työntekijänsä edustaa ja miten se missäkin esiintyy. Arvomme, missiomme ja strategiamme ovat tismalleen samat. En tekisi mitään omien arvojeni vastaista, vaikka se olisikin (muka) yritykseni etu. Eikä yritykseni - niin kauan kun tämä täti on puikoissa - lähde mukaan sellaiseen, mihin en itse usko.

Pyrin kanssakäymään eri ihmisten kanssa eri sosiaalisissa medioissa. Edelleenkin Facebook osallistaa enemmän siviilipersoonaani. Naamiskaverini ovat minulle niitä läheisimpiä ihmisiä. Ihmisiä, kenen olkapäätä vasten voin tarvittaessa nyyhkyttää tai joiden kanssa lasken leikkiä hyvän maun rajoilla, tai kenen puolesta iloitsen isolla sydämellä. Vältän työ- tai yrityspäivityksiä Facessa. 

LinkedIn sen sijaan toimii työ- ja bisnes-verkostonani. Kontaktit muodostuvat tahoista, joiden kanssa olen vaihtanut käyntikortit tai jaan ammatillisia intressejä. Josko joku minulle tuntematon haluaa minut LinkedIn-verkostoonsa, pidän korrektina tutustumiseleenä lisäksi henkilökohtaista viestiä. 

Twitterissä esiinnyn itsenäni. Siellä pitäydyn twiiteissä, jotka toki tukevat kuvaa yritykseni imagosta ja toimintatavoista, mutta jotka enimmäkseen kertovat ammatillisesta persoonastani ja suuntautumisestani. Ei siis ole ollenkaan välttämätöntä, että Twitterissä minä ja yritykseni yhdistetään suoraviivaisesti toisiinsa. On tärkeää sopivassa suhteessa tuoda persoonaa mukaan bisneksiin, samoin kuin yksinyrittäjän on tärkeää kuljettaa bisnestä persoonansa mukana. Selkeä erottelu ei aina ole tarpeen. Samoin on yksilöiden kanssa. On henkilöitä, jotka ovat sekä ystäviä että työkamuja tai bisnespartnereita. Joidenkin kanssa status muuttuu ajan myötä. Bitlyn linkkikollaasi taas edustaa kiinnostuksen kohteitani, jotka ovat vähintäänkin kirjavia.

Kun yritykseni kasvaa, pitää asetelmaa luonnollisesti harkita uudelleen. Toistaiseksi mennään tällä setillä. Sosiaalisen median profiloitumiseni jatkuu yhtälöllä mää itte = mun duunit = mun pisnes. Paitsi Facebookissa, jossa tulee välillä parahdeltua lastenkasvatus-, vaatekriisi- tai muita inhimillisiä naistuntemuksia.

Ai niin, yks juttu vielä. Blogissani en jatkossa paljoakaan pui oman firmani asioita. Yksi-vuotiaana on ehkä aika omanapainen vielä. Jatkossa tarkoitus olis tonkia maailmanmenoa laajemmalti. Pistää lusikkansa lähinnä muiden soppiin. Ja hämmentää.

Puhelinpedagogi

Tuoreen keskustelun innoittamana julkaisen tälläkin foorumilla muutaman vuoden takaista ideointiani Ostetaan&Myydään -palstan hengessä.

Entä jos …

• Kierrätystori. Tuo vanhat oppisi meille. Kysy myös noutopalveluamme (emme veloita mitään, jos kerralla annetaan koko tutkinto).

• Kokenut, luotettava puhelinpedagogi. Tulevaisuuden reflektoinnit, tenttitulokset, oppimispäiväkirjat, uraputket. 2,34 e / min + pvm.

• Hyviä oppeja halvalla! Tervetuloa penkomaan!

• OmaOpe juuri sinulle! Poisoppimiset ja muut purkutyöt nyt -30%. 

• Uusi KevytOpisto! Nyt 68% vähemmän byrokratiaa! Ei tenttejä! Jopa 20% matalampi aloittamiskynnys! Pakkopullat low-fat ja high-fib. Oppi & Ilo, 2in1. 

• Wanhoja tutkintoja ja ammattinimikkeitä. Tule tekemään löytöjä.

• Vanhentuneiden ja kuluneiden oppien uudelleenverhoilua. Naarmuuntuneiden oppimisalustojen ruosteenpoisto, eheytys ja silotus. Myös rakenteelliset korjaukset sekä perusoppien pinnoitus. Sertifioidut tekijät. 

• Oppilainaamo. Ei palautusoikeutta. 

• Kasvaako koulureppusi jäkälää? Onko opintiesi sammaloitunut? Ovatko rikkaruohot vallanneet ajattelun terassisi? Ei hätää! Kutsu apuun Pedagoginen Hit Squad. Vakuutukset on. 

Minä vaadin

Vaadin täydellistä erehtymättömyyttä. Vähempään en tyydy. Pahoitan nanosekunnissa mieleni, revin puoluekirjani, lopetan verojen maksamisen, eroan kirkosta ja käyn lapseni opettajan kotona valittamassa jos Saripetteriä ei ole huomioitu tarpeeksi.

Päivän lehti (ESS 7.9.2013) tarjosi muutaman hermoon osuvan otsikon:

"Miten on mahdollista, että ambulanssi ei löydä puhelinluettelon kartasta löytyvää osoitetta?" (Lukijan sana)

"Katainen selvisi vähin kolhuin". (Himasgate)

Onko todellakin niin, että kanssaihmisiltä on sallittua vaatia täydellisiä suorituksia? Noniinniin, että joiltakin on? Ambulanssikuski, poliitikko, aivokirurgi, poliisi, opettaja, putkimies..... naapurin bilehile, puoliso, työkaveri, vuokratyöntekijä, äiti...

Keneltä sinä odotat täydellisyyttä? Ja millä perusteilla? Oikeesti: millä perusteilla? 

Missä menee raja, keneltä virheettömiä suorituksia voi vaatia ja keneltä ei? Jotenkin tuntuu, että suhteellisuudentaju on tässäkin asiassa hämärtynyt pahemman kerran. Kas kun vaadin itseltänikin täydellisyyttä. Tai siis en tietenkään vaadi (koska se olis ihan hölmöä eikä sitä ainakaan saa myöntää), mutta silti odotan senkaliiperin suoriutumisia erilaisista askareistani. Uusista ja vanhoista.

Missä menee raja, paljonko ja keneltä on lupa odottaa virheettömyyttä?

Sitäpaitsi vaadin on eläin, ei minäminä-teonsana. Lähdenkin tästä mökille laiduntamaan. Ja puuskutan mennessäni. Enkä oikolue tekstiäni saatika mieti yön yli sen sopivuutta someprofiiliini tai siihen, pahoittaako joku mielensä.