Olen kovasti miettinyt, miten voisin tsempata nuoria työelämän kiemuroissa. Mikä olisi panos, jonka pystyisin antamaan? Yksityisyrittäjänä punnitsen tarkoin, mihin aikaani käytän. Olen jonkin verran mukana ns. vastikkeettomissa hankkeissa ja oppilaitosyhteistyössä, mutta totuus on, että se aika on pois kassavirtaan säällisessä ajassa johtavasta tekemisestä. Tai henkisestä työkapasiteetista, vaikka antoisaa onkin.
Okei. Miten tsemppaisin nuoria? Antaisin vinkkejä työuralle. Punnittaisiin yhdessä alanvalinnan vaiheita. Haarukoitaisi reittejä kohti unelmia. Valaisin uskoa ammatillisuuttaan hakeville tulevaisuuden toivoille. Tukisin ammatillista kasvua. Pop-up-opo tavattavissa turuilla, toreilla ja tapahtumissa. Non-stop -vinkkejä. (Tutkintouskovaisille ja pätevyyshaukoille tiedoksi, että nou hätä, taskussa on mm. opon paperit.)
Yritykseni tarkoitus on tehdä kannattavaa bisnestä ja hoitaa velvoitteet mallikelpoisesti. Palveluihin kuuluu valmennus, coachaus ja mentorointi kaikissa työelämän vaiheissa ja urasuunnanmuutoksissa. Miten yhdistää kannattavuus ja kysyntä/tarve asiakkaan maksukyvyn mukaisesti?
Taannoisen Twitter-keskustelun (kiitos sparrauksesta 10.2. Janne Nyyssönen ja Antti Saarinen) yhteydessä mietintämyssyssäni alkoi kihelmöidä. Mitä, jos kolmas osapuoli sponsoroisi nuorelle puolueettoman, neutraalin tahon antamaa, henkilökohtaista työuratsemppausta:
- työnhakuvalmiuksien kehittämistä
- omien vahvuuksien tunnistamista
- uratoiveiden määrittämistä
- urasuunnittelutaitojen vahvistamista, jne.
Kolmas osapuoli tekisi hyväntekeväisyyttä ja yrittäjä voisi ansaita leipäänsä hyvällä asialla minimoimalla kannattavuusriskinsä.
Vanhemmat, kummit, naapurit, isovanhemmat, paikalliset yritykset ja järjestöt voisi sponssata halukkaita yksittäisiä tai tiettyjen oppilaitosten nuoria esim. ostamalla setelin tai option, joka oikeuttaa 1-3 kerran tsemppitapaamisiin. Kolmikantamenettelyssä kaikki osapuolet hyötyvät.
Työpaikaksi tai uraksi en tietenkään voi yhdellekään nuorelle ryhtyä. Mutta jotain haluaisin tehdä tukeakseni nuorten arvaamatonta työelämämatkaa, etenkin sen alkupuoliskolla.
Tässä siis myyntikonsepti, jolla voin tuottaa tarjontaa kysyntään ja samalla ratkaista auttamishaluni liiketaloudellisesti järkevästi. Onko moraalitonta? Vaiko superhuippumegaidea? Olenko ahne paskiainen, kun haluan hyvää tekemällä tehdä rahaa, saada leivän?
Jos nyt joku alkaa kipinöidä kanssani asiasta tai on halukas osallistumaan, niin saapi mieluusti olla yhteydessä. Katsotaan mitä olis hommasta tullakseen.
2 kommenttia:
"Olenko ahne paskiainen, kun haluan hyvää tekemällä tehdä rahaa, saada leivän?" Melkein kaikki yrittäjät voisivat ajatella näin, mutta yrittäminen ja työnteko perustuu siihen, että teet jotain josta toinen maksaa rahallisen korvauksen. Ole siis huoleti. Voisit löytää tasapainon ajatuksesi kanssa jos liittäisit siihen tietyn määrän ilmaista hyväntekeväisyyttä vuodessa, joka olisi kohdistettu vähempi-osaisille? Kokonaisuutena hyvä idis ja mikä parasta jos pääset koeponnistamaan sitä olemassa olevan bisneksen rinnalla ilman riskiä "noususta tai tuhosta". Pidä meidät ajantasalla miten projekti etenee, Tsemppiä! -Antti Saarinen
Kiitos Antti tsempistä! Olen vähän ymmälläni, mikä tuossa yhtälössä itseäni kirveltää. Joku periluterilainen pyytettömyys ja yrittäjien motiivit siinä riitelee. Mutta mietintämyssy pörrää edelleen. En ole ensimmäistä kertaa halkomassa tuulta jollain uudella asialla, joten sinänsä ei kyyti kylmää. Päin vastoin, tiellä olevat esteet saa veren kohisemaan suonissa lupaavasti :) Kannustus tulee silti aina tarpeeseen.
Lähetä kommentti