Mihin tarvitaan opettajaa? Kaikki tieto on
saatavilla, taidot itse-opeteltavissa, kurssit verkossa, koulut käytävissä
etänä tai virtuaalisesti. Kokemus ja konkretia opettavat: kantapääpedagogia on monelle tuttu oppimismetodi. Oppimista
tapahtuu tunnustetusti muuallakin kuin luokkahuoneissa. Koulujen ja
oppilaitosten merkitys muuttuu.
Oppimistarve sen sijaan ei lopu. Päinvastoin. Haasteet osaamiselle kasvavat.
Oppimisympäristön käsite laajenee. Digitaalisuus, teknologia ja robotisaatio
muokkaavat kaikkea mihin osuvat.
Mikä rooli jää opettajalle? Tarvitaanko opettajaa?
Mitä lisäarvoa tuo opettaja opetukseen, kouluttaja koulutuksiin? Tätä asiaa
olen pohtinut paitsi opettajana ollessani, mutta sitäkin enemmän sen jälkeen. Mitä virkaa on opettajan taidoilla, osaamisella ja pedagogiikalla muualla kuin
oppilaitoksissa? Tai tätä nykyä edes siellä? Onko asioita, joita voitaisi ratkaista
pedagogiikan avulla?
Olen miettinyt myös, mitä yhteistä on peruskoulun,
ammatillisella ja yliopisto-opettajalla? Paljonko pedagogialla (andragogialla) on osuutta kouluttajien,
kehittäjien ja konsulttien työssä? Mikä aikain saatossa on synnyttänyt
opettaja-nimikkeelle synonyymeja? Miksi bisnesmaailmassa puhutaan mieluummin
konsulteista tai mentoreista kuin opettajista?
Itselle opettaja-sana on yleisnimike jokaiselle
sokraattisen roolin omaavalle kanssaihmiselle. Ihminen, joka mahdollistaa oivaltamisen.
Joka tukee ja sparraa. Tiedä sitten, miksi opettaja-sana omistetaan niin
vahvasti vain perusopetukseen tai ylipäänsä luokkahuoneopetukseen.
Toisaalta: opettajien ja kouluttajien harteille
asetetaan usein totaalisen mahdottomia tehtäviä. Enkä puhu nyt perusopetuksen
paisuneesta (koti)kasvatustehtävästä. Kovin suuria odotuksia langetetaan myös esim. täydennys- ja yrityskoulutuksiin. Paljon toivottujen helppokäyttöisten
työkalujen ja parhaiden käytäntöjen hyötyjen tai toimivuuksien siirtäminen 1:1 ei
ole mahdollista. Mahdollista on vain niiden esittely sellaisenaan kuin ne
tietyissä olosuhteissa kerran osoittivat toimivuutensa. Tekeminen, työ ja
tulokset jäävät väistämättä oppijan/koulutettavan vastuulle. Välillä tuntuukin,
että vaade on muotoa "ajattele puolestani", "tee puolestani" tai
"korjaa tämäjatämä ongelma helposti ja nopeasti".
Okei, eli tarvitaanko opettajaa? Jos, niin
mihin?
Opettaja suuntaa huomion ja selkeyttää isoa kuvaa. Opettaja palastelee kokonaisuudet ja osoittaa olennaisen. Opettaja
tekee relevantit asiat kiinnostavaksi. Ohjaa vuorovaikutusta. Luo raamit.
Osoittaa vapausasteet. Motivoi. Ennen kaikkea motivoi - herättää uteliaisuuden
ja innostaa. Myös vastarannankiisket. Kysyy oikeita kysymyksiä. Opettaja herättää, saa korvat hörölle. Synnyttää kysyntää tiedolle, luo
tarpeita osaamiselle ja kehittymiselle.
Entä mikä erottaa hyvän opettajan muista
tahtipuikonheiluttajista? Opettaja ei vastaa omiin kysymyksiinsä, ei kysy
saadakseen itse päteä tiedollaan. Ei varasta huomiota toiselta. Opettaja ei
puolestatiedä, eikä tee oppilaittensa oppimistekoja. Hän antaa impulssin tietää, ja tekee
opettamistekoja. Opettaja antaa aikaa, ei vie sitä. Opettaja kylvää ja
ravitsee, muttei korjaa satoa, ainakaan omaan laariinsa. Opettaja on osaamisen kätilö.
Opettajia tarvitaan. Absolut. Tämä bloggaus olkoon kunnianosoitus lukuisille hyville opettajillemme, kouluttajillemme ja kasvumme edistäjille. Heistä parhaimpien opit kulkevat mukanamme läpi elämän.
Opettajia tarvitaan. Absolut. Tämä bloggaus olkoon kunnianosoitus lukuisille hyville opettajillemme, kouluttajillemme ja kasvumme edistäjille. Heistä parhaimpien opit kulkevat mukanamme läpi elämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti